Kartta - Pohjois-Pohjanmaan maakunta (Pohjois-Pohjanmaa)

Pohjois-Pohjanmaa on Suomen maakunta, joka sijaitsee Suomen keskiosassa Perämeren rannikolla ja toisaalta ulottuu Suomen itärajallekin. Maakunnan pinta-ala oli 0 km², josta maa-alueita on 0 km² ja sisävesiä 0 km². Maakunnalla on lisäksi merialueita 0 km². Pinta-alaltaan maakunta on Suomen toiseksi suurin. Maakunnan väkiluku oli 0 henkeä, ja se on väkiluvultaan Suomen neljänneksi suurin. Pohjois-Pohjanmaa on Uudenmaan ja Pirkanmaan ohella väkiluvultaan nopeiten kasvava maakunta Suomessa, mikä selittyy osaltaan suurperheitä suosivien vanhoillislestadiolaisten suurella osuudella väestöstä. Väestötiheys on 0 asukasta neliökilometrillä. Alueen pääkaupunki ja samalla asukasluvultaan suurin kaupunki on Oulu. Pohjois-Pohjanmaa rajoittuu pohjoisessa Lappiin, idässä Kainuuseen ja Venäjään, etelässä Pohjois-Savoon, Keski-Suomeen ja Keski-Pohjanmaahan sekä lännessä Pohjanlahteen.

Pohjois-Pohjanmaan maakunnallisia osa-alueita ovat Pyhäjoen, Siikajoen, Oulujoen ja Iijoen laaksot. Lisäksi Kalajokilaakso, Oulun Eteläinen, luetaan Pohjois-Pohjanmaahan lähinnä hallinnolliselta pohjalta, ja se muodostaakin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan välisen vaihettumisvyöhykkeen. Pohjois-Pohjanmaan koillisosan kunnat Pudasjärvi, Taivalkoski ja Kuusamo muodostavat yhdessä Lapin maakuntaan kuuluvan Posion kanssa ns. Koillismaan.

Pohjois-Pohjanmaa on osa laajaa Pohjanmaan historiallista maakuntaa, jonka alue kattaa nykyisin kuusi erillistä nykymaakuntaa: Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Lapin eteläosa (Peräpohjola). Pohjois-Pohjanmaan vanhimmat asutuslöydöt on ajoitettu Suomusjärven kulttuurikaudelle. Alueen ensimmäisiä suomalaisasukkaita olivat hämäläiset, jotka nousivat pohjoiseen merenrantaa pitkin. Hämäläisiä houkuttivat mm. turkikset ja Pohjanmaan jokilaaksojen hedelmälliset viljelymaat, ja he toivatkin maanviljelyn alueelle. Kiinteää suomalaisasutusta Pohjanlahden rannikolle syntyi 1300-luvulla, kun aluetta alettiin asuttamaan voimaperäisesti Pähkinäsaaren rauhan jälkeen. Näihin aikoihin myös kristinusko vakiintui alueelle. 1400- ja 1500-luvulla Ruotsi ja Venäjä kävivät sotia Perämeren rannikon omistuksesta, ja Pohjois-Pohjanmaalle kohdistui lukuisia venäläisten tekemiä ryöstö- ja hävitysretkiä. 1500-luvun lopulla Oulujoen suistoon rakennettiin Oulun linna. Tälle paikalle alkoi vähitellen kehittyä Oulun kaupunki, joka perustettiin 1605.

Pohjois-Pohjanmaan rannikon talouselämän perustan muodostivat pitkään laivanrakennus ja merenkulku; myöhemmin asutus levisi sisämaahan Pohjanmaan jokivarsia pitkin. Pohjanmaan joet osoittautuivat hyviksi kalastusalueiksi ja kuljetusväyliksi (tervan ja tukkien kuljetus), ja niiden varsille syntyi vähitellen erikokoisia kauppapaikkoja. Karjanhoito ja metsätalous (lähinnä tervanpoltto) yleistyivät. Maakuntaan syntyi 1800-luvulla laajamittaista teollisuutta, etenkin sahateollisuutta.